VihonviimeinenMohikaani

Olin onnekas kun sain syntyä pienelle Pohjois-Savolaiselle maitotilalle ja viettää siellä lapsuuteni villin luonnon ympäröimänä. Kotitilaani viljeltiin perinteisin, jopa vanhanaikaisin viljelymenetelmin. Vietin päiväkausia tutkien luontoa lapsen uteliaisuudella. Luonnossa riitti rajattomasti ihmeteltävää ja opeteltavaa. Kaikkialla oli valtavasti eliölajeja. Ympäröivästä luonnosta tuli erottamaton osa minua, sitä kuka olen, miten toimin ja mikä on minulle tärkeää.
Sitten maatalouden rakennemuutos teki kotitilani kaltaisista pienistä perhetiloista kannattamattomia sekä Suomessa että maailmalla. Vuosisatoja sopusoinnussa luonnon kanssa viljellyt ja laidunnetut eliöstöltään runsaslajiset peltotilkut vaihtuivat suuriin yhden viljelykasvin lohkoihin. Kokonainen elämäntapa katosi lähes täysin, samalla katosi sen luoma rikas elinympäristö.
Olen yksi niistä harvoista jotka yhä yrittävät ylläpitää vanhaa pienen perhetilan viljelytapaa, yksi viimeisistä, Vihonviimeinen Mohikaani.