Jukolan Viesti 1986 Teisko

Tulokset: https://results.jukola.com/tulokset/f...

Ulkomailla Teiskossa – Jukola 1986
Motocrosspyörä ampaisee ohitseni kun juoksen kohti Koota. Lämpöä on juuri ja juuri yli nollan, kun lönköttelen tietä kohti ykköstä. Muutama helppo risteys ja ojan kohdalta metsään. Aistin avausosuuden tunnelman, kun lähes tuhatpäinen lauma uroita on tästä rynnistänyt. Hymyilen itsekseni myös löytäessäni ykkösen, sillä ojan risteys ja pukki poikittain on saattanut aiheuttaa kevyttä kontaktia. Onneksi juoksen osuutta kaksi.

Kohti kakkosta tukeutuen tiehen, sitten polkua. Lopulta pusken puskaa, kunnes löydän rajalinjan. Suunta täsmää, sijaintini kartalla ei. Loogisesti ajatellen vihreä on valkoista, keltainen vihreää ja valkoinen keltaista. Logiikan muutos johtaa minut rastille.

Lyhyt väli kolmoselle, rinteen suunnassa ja nappiin rastille. Kaksi pilkku seitsemän kilsaa takana. Jukolan aikoihin väli neloselle ei houkuttele, ei myöskään nykypäivänä. Kierrän pahimman pystyviivoituksen vasemmalta. Hajonta puree, minulla tietenkin pisin ja vaikein ja… Järven rannasta mäkeen ja rinnettä mäen lakea suolle, joka on jäänyt uuden metsätien alle.

Tie johtaa mukavasti kohti vitosta, melkein. Harrastamani suunnistusgenren onni ja toisaalta haitta ovat juuri uudet tiet. Niiltä on niin pirun vaikea hypätä pois pusikkoon ja yleensä ajaudun rastilta pahasti sivuun. Niin nytkin.

Kuutoselle suota, mäkeä, suota, mäkeä… Ratamestarin hajonnat näillä main ovat taatusti sekoittaneet juoksijoiden päät. Kartan kanssa pääsee sinuiksi, alan pitää radasta. Seiskalle 90 asteen kulma, sieluni silmin näen pummaavat letkat. Nykytilanteen fiiliksiä rajoittaa harvennushakkuu. Rasti löytyy ja harvennusta jatkaen rymyän polveni teloen, rastia pummaten saavun väliaikarastille. Kärki meni justiinsa…

Mäkeä ylös, alas, ylös sata metriä suunnasta sivussa, kaikki täsmää. Uusi hakkuu palauttaa maan pinnalle ja suuntaan. Puskaan ja uuden tien oletettuun linjaan noudattaen nappaan rastin jylhän avokallion takaa. Palaan omia jälkiäni tielle, säästän kierrolla 35 m nousua. Tie vie, aikaa on kulunut tunti lähdöstä. Ylös – alas –tekniikka jatkuu. Väsyttää. Missähän olin kun osuuksia jaettiin? Pummaan rastia, nälkä haittaa jo näköä.

Uudet hakkuut vievät parhaan fiiliksen, mutta viestin aikana maasto on ollut todella upea. Kliseinen toteamus, maasto on täynnä hienoja paikkoja. Leimaan pienellä suolla. Lunta on varjopaikoissa nilkkaan asti, jos seisoo käsillään.

Pieniä koukkuja ja seuraavat kaksi rastia eivät tuota suuria ongelmia. Alas ojalle, rastiväli pelottaa. Oikealta vai vasemmalta. Ääh, suoraan vaan. Alarinteessä lunta reiteen, jatkan juoksua. Rinne jatkuu, pohja muuttuu hakkuuksi. Rinne jatkuu, hakkuu on pitänyt lumipeitteensä. Nojaan reisiini 55 m ojaa korkeammalla, hapottaa. Rastilta avautuu mahtavat maisemat. Suunnistus on nautintoa.

Korkealla mäellä rinnettä alamäkeen loivasti, juoksukin on helppoa. Hanki hidastaa, kiertelen pälvipaikkoja. Pikku mäkien jälkeen Oksalan rastille. Matkaa maaliin kaksi kilsaa. Kartan mukaan maaston pitäisi olla kangasta, mutta harvennushakkuun viime vuoden SM-kisa on hiukan muokannut kulkukelpoisuutta. Juostessani kolmanneksi viimeiselle tajuan pian juosseeni pisimmän yöosuuden. Kohti tokavikaa ja kangas alkaa, ojanotkon yli ja nappiin rastille. Viimeiselle juostessani päivittelen hidasta vauhtiani, leima vikalta ja maaliin Kawasakeja väistellen.

Tampereen Teiskon Jukola 2. osuus 13,5 km / 1.54 24.4.2003

https://www.jukola.com/jukola/kisahis...