Satu pienestä harakasta

Pimeä on marraskuinen ilta. On Andrein aika mennä nukkumaan. He mummin kanssa kahdestaan taas kuiskii, saman sadun aina uudestaan. On sadun harakalla pieni täplä leuan alla ja kakkua se leipoo mielellään. Kiltit lapset saavat maistaa lämpimäisiä, joita se paistaa. Äiti nyt saa, isäkin saa, sisko ja veikko osansa saa. No vanha tuttu, on tää sadun juttu ja aina vaan se meitä viehättää.

Jos oot tarpeeks kiltti, niin saat maistaa, pitää Andrei aina mottonaan. Aikamiehenäkin satu palaa mieleen, kamreerin kun viran vihdoin saa. On myöskin Andrushkalla pieni täplä leuan alla ja kakkua hän leipoo mielellään. Sukulaiset saavat maistaa lämpimäisiä, joita hän paistaa. Äiti nyt saa, isäkin saa, sisko ja veikko osansa saa. No vanha tuttu, on tää sadun juttu ja aina vaan se meitä viehättää.

Elämä on ihanaa ja hauskaa. Sitten tilinteko yllättää. Vielä kerran sukulaiset näämme, kun korkein oikeus heitä ojentaa. Vaik näyttää harakalta, tuomaril on kaikki valta, kun oikeus nyt leipoo kakkuaan. Älkää puolustelko suotta, saatte linnaa kaksi vuotta. Äiti nyt saa, isäkin saa, sisko ja veikko osansa saa. No vanha tuttu, on tää sadun juttu ja monelle se vielä kerrotaan. No vanha tuttu, on tää sadun juttu ja monelle se vielä kerrotaan.