Raffe Leppänen - Hän

Elokuvasta Helmiä ja Sikoja (2003).

Katsohan on tuolla puu, se kukkii joka kesäkuu mun pihallain
Hän istutti sen aikanaan, nauroin hänen taimeaan, oksa vain
Kun ensilumi peitti sen, hän suojas taimen varoen, sitä vaali niin
Hän sisään juoksi tohkeissaan, melkein kaatui juostessaan, nauroi kyyneliin

Hän oli keiju, mikä lie. Joskus sanoin, totta vie, sinut suuhun syön
Toi kerran kotiin koiranpennun, piti sitä peiton alla koko yön
Kun tv:tä me katseltiin, hän uskoi jopa mainoksiin, niin muistan sen
Ja vuoksi jonkun nyyhkyleffan itki hän joskus hieman häpeillen

On aivan kuin uneen
Nyt taas palaisin
Muiston kun unohtuneen
Taas saan jostakin

Hän rikkoi pölynimurin ja pelkäs että suuttuisin, sen piilon vei
Kun sängyn alta löysin sen, hän sanoi mulle vältellen, se toimi ei
Kun kerran työstä kesken jäin, niin itkemässä hänet näin, kuin maailman loppu ois
Ja tasan vuosi sitten kun taas saimme kevään ootetun, hän kuihtui pois

On aivan kuin uneen
Nyt taas palaisin
Muiston kun unohtuneen
Taas saan jostakin

Se oli aamu toukokuun, kun lehteen puhkes oksat puun ja heräsin
Niin huomasin, et yksinään oli joutunut hän lähtemään pois jonnekin
Ja niin kuin tyhjän näyttämön, hän jätti taa tän yksiön, nyt hiljaisen
Ja nyt kun vuosi siitä on, saa puukin jälleen kukinnon, kuin muistaen

Katsohan on tuolla puu, se kukkii joka kesäkuu mun pihallain
Hän istutti sen aikanaan, nauroin hänen taimeaan, oksa vain

On aivan kuin uneen
Nyt taas palaisin
Muiston kun unohtuneen
Taas saan jostakin

On aivan kuin uneen
Nyt taas palaisin