Kun mieli on maassa sitä hallitse en - Musiikki

(Säkeistö 1)
On aamu harmaa, eikä nouse aurinko,
vain peittää kaiken usva kylmä, raskas.
Kai sisälläni on jokin murtunut,
kun tuntuu, etten pääse tästä irti, enkä tahdo.
Päivät kuluu, tuoliin juurtunut vain istun,
ikkunasta näen elämän kiitävän ohi.
Mihin katosivat ne naurut, ne unelmat?
Tämä hiljaisuus on ainoa, minkä nyt koen.

(Kertosäkeistö)
Kun mieli on maassa, sitä hallitse en,
mutta halusisin pitää silti toivonkipinää.
Ehkä se on jossain piilossa, mutta löydä sitä en,
ehkä joku päivä vielä valaistun.

(Säkeistö 2)
Yritän muistaa, miltä tuntui keveys,
se tunne, kun maailma oli avoin ja kirkas.
Nyt peilistä katsoo vieras, tunteeton heijastus,
joka vain huokailee ja miettii: "Miksi tämä piina?"
Pienet asiat, ne jotka muut saa hymyilemään,
ovat minulle kuin lasin takana, saavuttamattomat.
Joku sanoo: "Ota itseäsi niskasta kiinni!"
Mutta kädet ovat voimattomat, kahleet sielussa tiukalla.

(Kertosäkeistö)
Kun mieli on maassa, sitä hallitse en,
mutta halusisin pitää silti toivonkipinää.
Ehkä se on jossain piilossa, mutta löydä sitä en,
ehkä joku päivä vielä valaistun.

(Bridge)
Kuulen äänen kaukaisen, kuin hentoa kuisketta,
se muistuttaa, ettei pimeys ole ikuinen vieras.
Jokin syvällä sisällä vielä uskaltaa etsiä,
sitä pientä reikää, josta valo pääsee sisään.

(Kertosäkeistö)
Kun mieli on maassa, sitä hallitse en,
mutta halusisin pitää silti toivonkipinää.
Ehkä se on jossain piilossa, mutta löydä sitä en,
ehkä joku päivä vielä valaistun.

(Outro)
Valaistun... toivonkipinä...
Joku päivä...
Löydän...