Jukolan Viesti 1963 Kiikala

Uinuva idylli – Kiikalan Jukola 1963

154 veljessarjaa ampaisi metsään aikoinaan paikasta jonka tylysti ohitan autolla. Kaksi hehtaaria metsää paloi edellisellä viikolla keskeltä parhainta kilpailumaastoa, rastin lähistöltä kärähti pari pontikkatehdasta ja kartta huippuluokkaa, kansainvälisessä 1:25000 mittakaavassa. Siinä lähtökohdat Kiikalan Jukolaan.

Ankkuriosuus, jälleen kerran. Pää kylmänä, flunssasta toipilaana ryhdyn valitsemaan reittiä ykköselle. Ruukinjärven eteläpäästä lähtee ura viimeiselle. Loikin ohi pieneläinhautausmaan, ajaudun melkein viimeiselle. Korjaan jyrkästi vasemmalle ja pian uusi tie vie minut oikealle. Löydän metsäpolun, luotan kompassin neulaan. Koetan paikallistaa itseäni ja jokaisen hakkuun reunassa juoksen pää pystyssä, jotta punainen liinani herättäisi hirvimiesten huomion. Suunnassa pysyn hienosti ja uuden metsätien myötä selvitän sijaintini. Suuret mäet johdattavat minut vanhan suon kautta suoraan rastikumpareelle.

En kumarra mäkiä, jatkan suoraan. Hakkuun jälkeen seisahdan. 50 m päässä seisoo metsän kuningas lapiosarvineen. Kylmä syyssää saa hirven hengityksen höyryämään, katse palaa. Pelottaa. Hirvi ei minusta piittaa. Jatkan matkaani helpottuneena Suomusjärven pitäjään. Uusi tie johtaa askeleeni läpi hakkuiden, mäkiä kierrellen kohti rastia. 200 m ennen rastia loikkaan tieltä ja taimikkoisessa mäessä rasti löytäminen tuottaa pieniä ongelmia. Leimaan kuitenkin lopulta.

Lyhyt siirtymäväli, 700 m. Pätkä uutta tietä ja takarinteen rastille. Seisoskelun jälkeen löydän sen. Kierrän Saarikkaan oikealta, turvaudun kartan tiehen. Lanauksen jälkeen hirviporukka on ajellut passiin ja renkaan jälkien päällä on hirven jäljet. Taitavat pitää metsämiehiä pilkkanaan. Suuren nenän vartta, yli uuden tien. Nelonen sijaitsee hienon maastonosan takana. Rasti ei ole vaikea, mutta ratamestarilla on nykypäivän ajatukset, takarinteeseen pienipiirteisen maaston läpi.

Viitoselle iso kierto oikealta kartassa olevaa tietä pitkin. Kaksi mummoa on menossa marjaan, tervehdin asiaankuuluvalla tavalla. Saan vastineeksi tyttömäistä naurua. Pohjavesi on alhaalla, järvissäkin vettä tuskin kalan uitavaksi. Tie jatkuu pidemmälle kuin karttaan on merkitty. Mäen reunaa uudelle tielle ja sitä pitkin melkein rastille. Leimatessani joku huutaa ’puu kaatuu’. Ei osu minuun.

Uusi tie auttaa jälleen ja soista notkoa rastimäkeen. Ojat pitävät edelleen paikkaansa. Korkeinta kohtaa väistellen löytyy pieni mäki jyrkänteineen, leima korttiin. Läpi hakkuun, uuden tien yli ja taas takarinteeseen. Kallion nypäle löytyy hyvin. Yli suon ja kartan polkua suunnalla. Mäki johdattaa hienosti rastille. Loppukirin paikka. Tuttua reittiä koopaikan kautta tielle. Hölkkään ’sammuneen’ lasitehtaan pihaan. Kuulutus ei kerro kenenkään leimaavan viimeisellä rastilla.

Voittaja oli kolmannen kerran Tampereen Pyrintö, huolimatta avausosuuden miehen hukkaamasta kilpailukortista. Säännöt määräsivät aikasakon, joka oli 1 min/puuttuva leima. Tälle säännölle olisi varmasti kysyntää nykyäänkin…

8.11.2003 Kiikalan Jukola 1963

https://www.jukola.com/jukola/kisahis...