Poistetaanko urheilusta kilpailu, suojellaanko lapsia liikaa?

Urheilusta ollaan tekemässä paikkaa, jossa kukaan ei saa voittaa, kukaan ei saa hävitä – ja pian ei ilmeisesti enää saa tuulettaakaan.

Miksi kilpailu halutaan poistaa lapsilta? Onko se oikeasti heidän parhaakseen – vai aikuisten omaa pelkoa siitä, että joku pahoittaa mielensä?

Kilpailu ei nöyryytä ketään. Se antaa tavoitteen, kasvattaa sietämään pettymyksiä ja antaa lapselle mahdollisuuden oppia, kehittyä ja tuntea tekemisen merkityksen.

Jos kaikki palkitaan samalla tavalla riippumatta työn määrästä, lahjakkuudesta tai halusta kehittyä – mitä lapsi silloin oppii?
Entä mitä tapahtuu niille, jotka haluaisivat tavoitella huippua?
Tai niille, jotka tarvitsisivat pettymyksiä harjoitellakseen tunnetaitoja ja mielen vahvuutta turvallisessa ympäristössä?

Ilman pettymystä ei synny resilienssiä. Ilman tavoitetta ei synny motivaatiota.
Urheilun tarkoitus ei ole suojella lapsia elämältä – vaan valmistaa heidät siihen.

Tällä videolla en yleistä liikunta harrastuksia enkä lapsia, tämä on mielipiteeni siitä mihin olemme menossa. Onko ylisuojelulla haitallinen vaikutus esim mielenterveyteen, ja koska se alkaa näkymään.

👉 Kommentoi alle: pitäisikö kilpailu säilyttää vai viedäänkö se liian pitkälle?

#urheilu #kilpailu #lastenurheilu #mielenterveys #sisu #kasvatus #aivovamma #henkka2.0