Klassinen Hietsu: Meerin, Eriikan ja Emilin kevätkonsertti

Kevään aloituksessa Klassisen Hietsun vieraana nuoremman polven supermonipuolinen ja karismaattinen sopraano Meeri Pulakka itse valitsemine sooloteoksineen. Aloituksena ääniä keskiajan naisilta, mystikko näkijä Hildegradin viisauden ylistys ja Dian kreivittären petetty rakkaus. Seuraavaksi Schumanin romanttiset tulkinnat melakoliasta, sydänsuruista ja keväänhimosta ja Luciano Berion kokeilut naisäänen virtuositeetilla.

Ohjelman päättää Hietsun touhuduon Eriikka Maalismaan - Emil Holmströmin keväinen tulkinta Beethovenin kuuluisasta kevätsonaatista.

Ohjelma:
Hildegard Bingeniläinen: O virtus sapientiae (Oi viisauden hyve)
Comtessa de Dia: A chantar m'er de so qu'ieu non volria (Minun on laulettava siitä mistä en voisi)
Luciano Berio: Sequenza III
Robert Schumann: Melancholie, Herzeleid, Frühlinglust (Melankolia, Sydänsuru, Kevään riemu)
Ludwig van Beethoven: Sonaatti pianolle ja viululle nro 5 "Kevät"

Äänestä ja kuvasta vastaa Anders Pohjola.

Voit ostaa kannatuslipun Klassisen Hietsun nettikaupasta.
https://holvi.com/shop/klassinenhietsu/

Laulujen sanat alkukielellä kokonaisuudessaan ja suomennoksina: http://www.hietsunpaviljonki.fi/tapah...

tai https://drive.google.com/file/d/17joQ...

Hildegard Bingeniläinen: O virtus sapientiae (Oi viisauden hyve)

Oi Viisauden voima,
joka kiertäen, kierrettynä,
suljet kaiken sisääsi
yhdeksi elämän poluksi,
kolme siipeä sinulla on:
yksi liitää korkeuksiin,
toinen koskettaa maata
ja kolmas on kaikkialla.
Ylistys sinulle, kuin oikein on,
oi Viisaus. (suom. Meeri Pulakka)

Comtessa de Dia: A chantar m’er (Minun on laulettava)

Minun on laulettava siitä mistä en haluaisi,
sillä niin paljon on murhetta ystävästäni:
rakastan häntä enemmän kuin mitään,
mutta hän ei välitä armollisuudesta eikä
kohteliaisuudesta, ei kauneudestani, maineestani
eikä älystäni. Minut on petetty, niin kuin ansaitsisin,
jos olisin vastenmielinen.

Minua lohduttaa, ystävä, etten ole koskaan
tehnyt väärin teitä kohtaan, vaan rakastan teitä
enemmän kuin Seguis Valenssaa,
ja on ilo voittaa teidät rakkaudessa,
ystäväni, sillä te olette kaikkein arvollisin.
Silti tarjoatte minulle ylpeitä sanoja ja eleitä,
vaikka olette ystävällinen kaikkia muita kohtaan.

Ihmettelen sydämenne kovuutta minua kohtaan,
se on syy kärsimykselleni;
ei ole oikein, että toinen rakkaus vie teidät minulta,
olipa vastaanotto toisaalla millainen tahansa.
Muistakaa alkua rakkaudessamme;
älköön Kaikkivaltias salliko
minun olevan syypää eroomme.

Teidän suuri sankarillisuutenne
ja mahtava maineenne huolestuttavat minua,
sillä en tiedä naista kaukana enkä lähellä,
joka halutessaan rakastaa ei kääntyisi puoleenne.
Mutta teillä, ystävä, on niin paljon ymmärrystä,
että varmasti tunnistatte vilpittömimmän
ja muistatte sopimuksemme.

Auttakoot minua maineeni ja syntyperäni
ja kauneuteni sekä etenkin vilpitön sydämeni.
Niinpä lähetänkin teille sinne, olinpaikkaanne,
tämän laulun, sanansaattajani,
ja tahdon tietää, komea, ylhäinen ystäväni,
miksi olette minulle niin kova ja julma;
en tiedä onko se ylpeyttä vai ilkeyttä.

Mutta etenkin tahdon sinun kertovan hänelle,
sanansaattaja, että liika ylpeys
voi vahingoittaa monia. (Suom. Meeri Puhakka Susanna Niirasen ja Eva-Maria Korsisaaren
käännöksen pohjalta.)

Sequenza III (Markus Kutter)

Anna minulle muutama sana naiselle
laulaakseni totuuden jotta voimme
rakentaa talon huolehtimatta ennen yön tuloa. (Suom. Meeri Puhakka)

Melancholie / Melankolia (Emanuel von Geibel)

Milloin, milloin koittaa aamu
joka vapauttaa elämäni näistä kahleista?
Surun sumentamat silmäni,
näitte vain kärsimystä rakkauden sijaan,
ette yhtään iloa;
näitte ainoastaan haavoja,
tuskan toisensa jälkeen minulle tuottavan,
ja pitkän elämän aikana
ette yhtään onnen hetkeä.
Kunpa se viimein tapahtuisi,
ja näkisin sen hetken,
jolloin en enää näe!

Milloin koittaa aamu,
joka vapauttaa elämäni näistä kahleista?

Herzeleid / Sydänsuru (Titus Ulrich)

Pajut riiputtavat voimattomina oksiaan
ja vedet vetäytyvät surullisesti:
hän tuijotti alas kalpein poskin,
tuo onneton uneksija.

Ja häneltä putosi kimppu ikikukkia,
ne olivat niin raskaita kyynelistä,
ja aallot kuiskasivat hiljaa varoittaen:
Ofelia, Ofelia!

Frühlingslust (Paul Heyse)

Nyt ruusut kukoistavat
ja rakkaus laskee verkkonsa,
sinä kujeileva perhonen,
et pääse koskaan pakoon.
Jos minä olisin vangittuna
tähän nuoreen ruusujen aikaan,
ja jos se olisi rakkauden vankila
kuolisin surusta.
En halua katsoa ja surra;
kukkivien metsien läpi vie kulkuni.
Iloiset laulut liitävät
puiden latvoihin saakka.

https://www.klassinenhietsu.com/
  / klassinenhietsu  

https://meeripulakka.com/