Jäin kodittomaksi jouluaattona

Heipsun! Puolentoista kuukauden vapaaehtoistyöskentelyn jälkeen oli aika jättää hyvästit hostellille ja yhdelle ajanjaksolle tällä matkalla. Hostellista kerkesi tulla mulle koti ja ihmisistä perhe. Alkuviikkojen haasteet kuitenkin vaivasi mua edelleen, sillä hostellin eräs paikallinen työntekijä sai mut tuntemaan isosti. Välien mennessä poikki olo ei ollut enää niin hyvä siinä kodissa.

Matka jatkui Teotitlaniin, mihin menin vapaaehtoistöihin vanhan taiteilijamiehen luo. Teotitlan on pienempi kylä vajaan tunnin ajomatkan päässä Oaxaca Citystä ja odotin sinne pääsemistä innolla. Mun oli tarkoitus asustella miehen luona yli kuukausi, mutta kolmen yön jälkeen totesin, ettei se paikka ole mua varten. Kerroin sitten jouluaattoaamuna miehelle, että lähden tänään takaisin kaupunkiin. Mulla ei ollut enää minkäännäköistä suunnitelmaa.

Kaupunkiin saapuessa marssin sitten hostellin tiskille kysymään sänkyä itselleni. Tuntui hyvältä olla taas tutussa kaupungissa! Ja pääsin näkemään myös vähän jotain muuta kuin sitä hostellia, missä työskentelin. Jouluaatto ei tuntunut yhtään joululta, mutta sitä osasin jo odottaakin. Kyllä vaan Suomi ja lumi on ne asiat, jotka joulun tekee.

Instagram: noora_rajala
Blogi: www.noraskara.com