Tuntematon sotilas 70 v juhlanäytös Pyynikin kesäteatterissa 11.6.2025 Kulttuuri Guldurin silmin

Kesän 2025 vaikuttavin teatterikokemus lienee Pyynikin kesäteatterin Tuntematon sotilas, jonka koin 11.6.2025 ensi-illassa. Ohjaaja Antti Mikkola on tehnyt dramatisoinnin ja koko työryhmän kanssa hyvää työtä. Niin vaikuttavan ja koskettavan teoksen he ovat luoneet, bravoo.

Olen ehkä liiankin herkkä, kun puhutaan Tuntemattomasta sotilaasta, sillä se koskettaa hyvin läheltä. Talvi- ja jatkosota koettiin niinä vuosina, kun isäni oli nuori mies Karjalan Kannakselta. Siksi olen katsonut lähes joka vuosi Edwin Laineen elokuvaversion Tuntemattomasta sotilaasta. Mielestäni jokainen näyttelijä onnistui nappiin tuodessaan sodan kauhuja, järjettömyyttä ja silmitöntä väkivaltaa, köyhiä eväitä ja huonoja varusteita, mitä Suomen armeijalla siihen aikaan oli. Eniten minun sydämeeni iski tottakai sotaveteraani Aimo Reinikaisen 101 v ääni heti ensiminuutilla ja se toi kyyneleet silmiini.

Jos puhutaan kesäteatterinäytöksestä, niin Paavo Kinnusen Lahtisen rooli ja kun hän vetää pulkassa asettaan ja sadattelee koko sotaa ja olemassaoloa, sekä miten hän sen ilmaisee, toi todella hyvin sodan järjettömyyden ja pelottavuuden ja kauheuden, bravoo roolisuoritukselle. Paavo Kinnunen, katsoin sitä jälleen kyynelsilmin. Puhumattakaan Kalle Koskisen esittämän nuoren sotilaan Riitaojan pelosta, kuinka hyvin hän toi jokaisen sotilaan rinnassa olevan pelon julki. Sydämeni särkyi jälleen kerran, kun hän sen ilmaisi. Elin näiden sotilaiden rinnalla koko näytelmän ajan, elin kotirintaman naisten rinnalla, elin usealla eri aikakaudella.

Kun Ukrainan ja Venäjän sota tuli muutama vuosi sitten julkiseksi, aloin pelkäämään sodan mahdollisuutta. Uutiset Israelin ja Palestiinan kauhuista siviilejä kohtaan kauhistuttavat minua edelleen. Istuessani Pyynikillä katsoen tätä 70 vuotisjuhlanäytelmää vei minut milloin lapsuuteen, kun isäni, aito tuntematon sotilas, lukee sotakirjoja ja näyttää minulle kirjojen takana olevista kartoista, missä hänkin on kulkenut. Onneksi hän ei koskaan vastannut kysymykseeni, onko hän tappanut ihmisiä. Hän syntyi 5.6.1922 ja oli nuori mies sekä talvi- että jatkosodan aikana. Siitä huolimatta hän lauloi töitä tehdessään. Väinö Linna kirjoitti Tuntemattomaan sotilaan kirjaan Rokan vastaukseksi nuorelle sotilaalle, kun sotilas kysyi, miltä tuntuu ampua ihminen, ettei hän tiedä, kun ampuu vain vihollisia.

Siinähän se sodan kauheus ja järjettömyys on, koska me kaikki olemme ihmisiä. Rokka ja roolissa Tommi Raitalehto, on toki semmoinen rooli, joka on Suomen sankarimies, mutta jalat kiinni maassa ja tahtoo vain elää, sekä pelkää kuollakseen kuolemaa ja vihollisen voimaa. Rokka tekee kaikkensa säilyäkseen elossa ja puolustaakseen maataan.

Paavo Kinnunen esitti Lahtista, Kasperi Kola esitti Vanhalaa, Pyry Kähkönen Lehtoa / Honkajokea, Konsta Laakso Rahikaista (ihanasti murretta puhuvaa), Verneri Lilja Hietasen roolia, Jyrki Mänttärillä oli monta roolia (Kaarna / sotilaspappi / Usko Antero Lautsalo / suolaukko / Baranov / Karjula), Jussi-Pekka Parviainen esitti Koskelaa, Tommi Raitolehto Rokkaa, Aimo Räsänen esitti Sarastietä, Antti Tiensuu Kariluotoa, Kai Vaine tiukkaa Lammiota, Harri Heiskanen kahdessa roolissa (Autio / Suen tassu), Topias Kanto / Paavo Putkonen Saloa, Kalle Koskinen Riitaojaa, Ukko-Ilmari Majamaa esitti Aimo Reinikaista / Asumaniemeä, Severi Muje Hauhiaa, Tuomas Pirilä Lampinen / Viirilän rooleissa, Markus Pärssinen Määtän roolissa, Jere Saarela Mäkilänä, Liisi Hämäläinen Veeruskana. Noora Aalto / Tia-Nitta Niemi / Maarit Pakarinen / Katri Viertola / Noora Koski-Kivinen / Sanna Törmäkangas (roolit: Lotat, karjalaiset, äidit, vaimot)

Ensi-ilta siis 11.6.2025 Pyynikin kesäteatterin 70 v juhlanäytös. Ohjaaja Antti Mikkola, sovitus Väinö Linnan romaanin pohjalta Sami Keski-Vähälä, apulaisohjaaja Saija Viljanen, lavastaja Kimmo Sirén, pukusuunnittelija Jaana Aro, äänisuunnittelija Sami Silén, kampausten ja maskeerausten suunnittelija Riina Vänttinen, tarpeiston valmistaja Satu Wiinikka.

Sydämellinen kiitos koko työryhmälle vaikuttavasta ja koskettavasta esityksestä, erityisesti ohjaaja Antti Mikkola. Vilpittömät suositteluni.