Jukolan Viesti 1966 Padasjoki

Tulokset: https://results.jukola.com/tulokset/f...

Tuhannen sekaisin – Padasjoen Jukola 1966

”Järjestäjät joutuivat ilmoittamaan, että maastossa oli enemmän tavaraa kuin kartalla…” ja ”kilpailusta oli tehty kova pitkillä radoilla, mutta suunnistajat totesivat yhdestä suusta, ettei ollut mielekästä juoksuttaa kolmen tunnin ykkösosuutta…” Soitellen lähdin sotaan, vaikka jos sen aikainen suunnistuskerma valitti jostain, olisi hälytyskellojen pitänyt soida…

Iso-Taurus jää taakse kun suuntaan kohti ykköstä. Maasto vaikuttaa kulkukelpoisuudeltaan Evoa, eli raskasta on. Putoan kartalta heti alkuun. Suuntaan luottaen ylitän mäkiä, rynnin puskissa, tietämättä, että uusi tie kulkee oikealla puolellani… Kiroan, että en osaa laskea kulkemaani matkaa askelilla, toisaalta en ole varma mittakaavastakaan. Seison suolla, nousen mäkeen – olenkohan oikeassa maastossa? Jatkan suunnalla ja saavun järven rantaan. Suunta polvelta ja kävellen rastille.

Suunta on päivän sana. Tulen aikanani joen rantaan, siltaa ei tietenkään ole. Kaatunutta puuta yli ja suuren sähkölinjan alta Kiiassuon läpi, kierrän mäen, uusi tie sotkee ajatukseni ja kakkosella 5 minuutin ’find and run’ –rangaistus.

Kohti kolmosta suunnatessani tiedän tämän nautinnon kestävän pitkälle iltaan. Suunnalla, kuinkas muuten, mutta nyt tukenani on suuria mäkiä ja rastille on helppo tulla. Uusi metsätie kulkee kumpareeni vierestä. Neloselle uutta tietä, mutta vain hetken. Hakkuuta ja jälleen hetkeksi tie alle. Suunnalla hakattuun mäkeen ja jaloistani lennähtää kotka tai joku muu pienkana. Rasti on helppo, avoimella mäellä oleva suo.

Vitoselle meno on helppoa, juoksen hakkuuta kilvan hirven kanssa. Suuret muodot auttavat ja hetken luulen osaavani suunnistaa. Rastikumpu löytyy vaivattomasti. Suuntaa lasiin ja menoksi. Kuutonen löytyy pysäyttäjien avulla, itse rastivälillä en tiedä sijainnistani juurikaan. Seikalle mäkiä kierrellen ja vihdoin saan alleni polun, joka näyttäisi vievän oikeaan suuntaan. Hetken kiinni kartalla, sitten… koetetaankin tulkita karttaa ja kauan. Minä hyörin, pyörin ja leijailen 15 min –turhaan. Saan vihdoin kiinni tieltä 500 m oikeaan rastilta. Kävellen rastisuolle. Uusi tie olisi mennyt koko välin oikealla…

Kasille lyhyt väli, ei tilastomerkintöjä. Ysille ovat porukat kiertäneet oikealta tietä. Lähden huolimattomasti rastilta, sillä seurauksella että olen aivan hukassa. Kartan tulkinta ei auta. Vaihdan suunnistustekniikka. Kuljen kohti itää, huolimatta minne ratani menee. 25 min kuluttua saavun järven rantaan, tielle. Juoksen tietä ysin tasalle ja hyppään metsään. Rasti on sähkölinjan alla, tien vieressä, uusia molemmat luonnollisesti.

Kympille pääsee suoraan tietä, juoksen ristiin ykkösvälin kanssa. Mäkiä kierrellen suoraan rastikivelle, talon kokoiselle sellaiselle. Mäkeä pitkin pienelle suolle ja leimaan viimeisen. Loppusuora onkin reilusti toista kilsaa, viitoitusta ei ollut silloinkaan.

Viestin sanoma ”Halki metsien ovat samonneet muinaiset suomalaiset…” piti kohdallanikin hyvin paikkansa, reilun kolmen tunnin ajan ainakin.

3.7.2003 Padasjoen Jukola 1966

https://www.jukola.com/jukola/kisahis...