Pyiden metsässä – In the forest of the hazel grouses

Viikko sitten kuulin oudon linnunäänen: yhtä korkean kuin hippiäisellä ta puukiipijällä. Hain netistä arvuuttelemalla, ja kun pyyn ääni soi kännykästä, niin metsästä kuului vastaus. Oho, viimeksi olen nähnyt pyyn 2015, joten laji ei ole näillä Lounaisilla seuduilla mikään yleinen ilmestys, tai sitten pyitä ei vaan näe eikä kuule, kun ovat hyvin piilottelevaisia lintusia. Puupeltojen ja avohakkuiden takia metsäkanalinnuille elinkelpoisia metsiä on aina vain vähemmän...

Toissapäivänä valmistauduin kohtaamaan pyyn tai sitten keräämään sieniä (luonto antaa, jos antaa, suppiksia ainakin on todella paljon!). Hain kätköistä pyypillin, jota en ole ikinä käyttänyt, mutta sain lintukaverilta lahjaksi silloin 9 vuotta sitten, kun tuon ensimmäisen pyyn kohtasin. Syksyllä pyykoiraat ilmoittelevat reviiristään ja kun kuulin äänen, niin vastasin sille pillillä (koitin siis matkia sitä). En ole koskaan hyväksynyt atrappien eli äänihoukuttimien käyttöä ja tässä aika hyvä kiteytys, miksi niitä ei pidä käyttää https://www.arkisto-pily.fi/foorumi/v..., varsinkaan keväällä.

En tiedä pyistä juuri mitään omakohtaisesti, joten tuumailin, ettei niillä ole nyt parinmuodostuksen, reviirien tai pesimisajan stressiä ainakaan tähän vuodenaikaan. Kun rupesi kuulumaan toisen pyyn ääntelyä toiselta puolelta metsää, niin olin aivan hiljaa paikallaan, että what?. Kun se tuli näkyville, niin ihmetystä herätti: miksi se oli tullut paikalle? Olinko niiden reviirien rajamaastossa (reviirit eivät ole kovin laajoja) ja ravinnon suhteen ehkä molempien kaytössä (esim. marjoja, koivujen norkkoja, etc., kuten videossa näkyy). Kalliomaasto on sen verran avonaista näille "puskajusseille" (videon alkuosan risukkohärdellitt ovat harmituksen sijaan ruvenneet naurattamaan, koska sitähän se on, kun linnun tapaa), joten ehkä tilanteen tarkistaminen oli niille tärkeää. Vaikutti, että minut luokiteltiin äänettömänä ja liikkumattomana jonnekkin kauriiden kastiin (niitähän täällä riittää)...
(10/2024)