Luonnonsuojelujenkka

Kun ihminen tekee työtä tehtaissaan, niin tehtaat ne syytää kuona-aineitaan, joiden ravinteet kuuluisivat peltoihin, mutta ihminen laskee ne vesistöihin. Tämä liika jäteravinteiden tulo vesistöön, kasvattaa ylirunsaan eliöstön, joka osittain mätänee ja happi katoaa, silloin kalat kuolee, muttei myrkyt hajoa. Kun ilmaan tulee liikaa kaasua ja savua, niin sekös lisää hiilidioksidin kasvua. Öljynpoltto sadepisarat myrkyttää ja sitä kautta keuhkojamme syövyttää. Täyteluteet kyllä lähtee DDT:llä, mutta DDT ei itse lähde edes kirveellä, se äidinmaitoon pesiytyy ja lasta tuhoaa, vähitellen ihmiselo lopahtaa.

Meillä kerran perustettiin komitea, se yhdeksän vuotta istui vailla tulosta, sillä mietintö vihdoin kun valmistui, niin se vanhentuneisuutensa romuttui. Mikään laki ei estä saastuttamasta, eikä laki juuri vaadi puhdistamista. Ja tehtaille on tärkeämpää oma tuottavuus, kuin ympäristön elinkelpoisuus. Eikä tehdas ole mukana yhteisvastuussa, elämmehän kilpailuyhteiskunnassa. Järjestelmä palkitsee saastuttamisen, muttei sitä joka aloittaa puhdistuksen. Entäs sitten valtiojohtoiset yritykset? Eikös valtio ajattele aina koko kansan etua? Ehei, hyvät ihmiset, ehei.

Ei auta valtionjohtoisuus, jos on johtajissa pyrkyrisuuntaisuus. Nyt valtiomme tehtaat ne voiton maksivoivat, siinä kuin suurkapitalistitkin voivat. Jos liiketaloutta tuijotetaan, niin luonnontaloutta silloin vahingoitetaan. Ihminenhän luontoa ei hallitse, mutta sen antimia tarvitsee. Rahataloudessa tavoitellaan tasapainoa, samoin pitää olla ajatellessamme luontoa. Jotta voimme ihailla luonnonlumousta, tarvitsemme asenteiden vallankumousta.

Säv. & San. Mauri Antero Numminen