Ikarossuunnitelma kantaesitys 24.11.2023, nähty 3.2.2024. Työryhmän tekemä yhteistyö Quo Vadis & TTT

Esitys on työryhmän yhteistyö Ikarossuunnitelma, jonka Teatteri Quo Vadis ja Tampereen työväen teatteri tekivät yhteistyössä. Esityksen maailma ja henkilöt ovat syntyneet yhdessä työryhmän kanssa. Työryhmässä olivat mukana: Minerva Kautto, Maija Rissanen, Mika Piispa, Pyry Äikää, Noora Salmi, Krista Mäkinen, Jarkko Tuohimaa ja Jaakko Sirainen.

Kantaesitys oli tosiaan jo 24.11.2023, näin sen vasta 3.2.2024, oli ilmeisesti viimeinen esitys. Käsiohjelmassa sanotaan: Komedia uskosta, enkeleistä ja jätehuollosta. Marko Järvikallas on tehnyt käsikirjoituksen ja ohjauksen. Teatteri Quo Vadis on kehitellyt viime vuosina työskentelytapaa, jossa yhdistyvät tutkimus, improvisaatio ja kirjallinen työ. Työryhmän luovan heittäytymisen pohjalta käsikirjoittaja kerää materiaalia. Ikarossuunnitelman lähtökohta oli pyhyyden kaipuu. Työryhmä oli myös kokeillut enkeliterapiaa ja katsonut enkelikortteja.

Näytöksessä, jossa olin katsomassa, ei paljon naurettu. Näytös tuntui enemmän tragedialta, kuin komedialta.

Viisi ensimmäistä minuuttia Arjaa esittävä näyttelijä raahautui näyttämön läpi voihkien ja valittaen ja välillä suureen ääneen mikrofoniin valittaen. Myöhemmin selvisi, että hän oli raahautunut jätevuorelle, kun muut Harrin, Simon ja Tuulin rooleissa olevat näyttelijät löysivät hänet luullen kuolleeksi ja miettivät, että mihin hänen maalliset jäänteensä kuuluisivat noin jätekäsittelyn näkökulmasta. Onneksi Arjan roolihahmo kuitenkin liikahti ja he huomasivat että hän oli hengissä.

Myöhemmin näytelmässä selvisi, että kyseessä oli harhautunut Kelan virkailija, joka oli tehnyt kavalluksen ja paennut jätevuorelle 50 tuhatta mukanaan. Jos ei olisi ollut viimeinen näytös, en tätä paljastaisi.

Selvisi myös taustaa muusta henkilökunnasta jätevuorella, että Simon roolihahmo oli työharjoittelija, jolla oli ollut harjoittelujakso, jonka pituutta ei ollut etukäteen mietitty. Hän oli ollut jo noin 10 vuotta, työharjoittelussa. Odotti kovasti, että milloin hänen työharjoittelun arvioijansa tulee.

Tämä on tärkeä kannanotto yleisesti maailmassa, että miksi työharjoittelijoita käytetään hyväksi liikaa maailmassa.

Tuuli roolihahmo puhui paljon seksuaalisävytteisiä asioita.

Heräsi ajatuksia, mitä niiden takana oli? Mistä ne kumpusivat.

Harri taas johdatti nämä kaikki muut henkilöt työyhteisön ilmapiirin kehittämiskeskusteluun. Miksi ilmapiirissä oli ongelmia, miksi jotakuta kiusattiin. Onko työpaikalla väkivaltaa? Tärkeitä asioita ottaa esiin.

En oikein löytänyt huumoria edellämainituista asioista. Tärkeitä asioita kuitenkin useimmat, mutta saako niistä komediaa? Varsinkin jälkipuoliskolla tapahtunut varsinainen Ikarossuunnitelman toimeenpano eli varsin julma siipien kiinnitys ei mielestäni huvittanut. Enemmän pohditutti, mitä tämä näytelmä tahtoi antaa yleisölleen? Onko uutisointi julmuuksista ja kiusaamisesta herättänyt halun tehdä näytelmän kantaa ottavaksi näihinkin asioihin, tätä pohdin.

Käsiohjelmassa kerrotaan, että Ikarossuunnitelman lähtökohta oli pyhyyden kaipuu. Hieman mietin, löytyykö vastausta pyhyyden kaipuuseen, toki sellaista näytetään etsivän Arja-roolihahmon johdatuksella. Käsiohjelmasta luen, että työryhmän työskentely on ollut pitkä prosessi, monien matkojen ja yhteystyön tulos, myös Helsingin yliopiston professoria on kuultu työryhmässä. Yhteisö, yhteisöllisyys on otettu tärkeäksi teemaksi pyhyyden rinnalle.

Harrin, Tuulan ja Simon yhdessä kasvattamissa tomaateissa oli symboliikkaa, kun Arja oli ilman keneltäkään kysymättä ne syönyt, se kertoi mielestäni yhteiskunnan nykytilasta. Mitä työryhmä tarkoitti, en ole varma.

Mielestäni ehkä liikaakiin yritetty ahtaa samaan näytökseen, kaipasin väliaikaa, koska materiaalia tuli aika paljon putkeen tunti ja 50 minuuttia. Eikä siis väliaikaa ollut. Ja aika ristiriitainen olo oli, olinko saanut esityksestä irti sitä, mitä työryhmä tai käsikirjoittaja/ohjaaja toivoi. Mietin lähtiessäni esityksestä.